Lapin ymmärtäminen Varautumisen kulttuuri

Varautumisen kulttuuri#

Suomenkielinen versio – tarkistettavana

Tämä sivu on käännetty koneavusteisesti ja oikoluettu. Tekstiin on silti saattanut jäädä pieniä käännös- tai ilmaisuvirheitä.

Suomenkielinen versio on edelleen avoinna tarkistuksille ja kommenteille. Sisältöä voidaan tarvittaessa täsmentää asiantuntijoilta saadun palautteen perusteella.

Korjaukset ja kommentit ovat tervetulleita osoitteeseen contact (at) vivreenlaponie.org.

Tapa järjestää yhteiskunnan toimintaa#

Hyvä tietää

Suomalainen varautuminen ei perustu ajatukseen, että katastrofit olisivat tavallisia.

Sen tavoitteena on auttaa jokaista selviytymään rauhallisesti arjen tilapäisistä häiriöistä ja samalla turvata julkisten palvelujen mahdollisuus auttaa siellä, missä apua eniten tarvitaan.

Suomessa varautuminen ei rajoitu hätätilanteisiin.

Se on tapa järjestää arkea niin, että jokainen pystyy selviytymään tavallisimmista häiriöistä rauhallisin mielin.

Lähtökohtana on yksinkertainen ajatus:

Yhteiskunta kestää häiriöitä paremmin, kun jokainen pystyy huolehtimaan odottamattoman tilanteen ensimmäisistä seurauksista.

Tarkoitus ei ole korvata julkisia palveluja, vaan antaa niille mahdollisuus keskittää voimavaransa tilanteisiin, joissa välitön apu on todella tarpeen.

Jaettu vastuu#

Varautuminen perustuu eri toimijoiden toisiaan täydentäviin tehtäviin.

Viranomaiset:

  • tiedottavat väestölle;
  • koordinoivat pelastustoimintaa;
  • huolehtivat välttämättömien palvelujen toiminnasta;
  • tukevat paluuta normaaliin arkeen.

Kansalaiset:

  • valmistavat kotitaloutensa häiriötilanteisiin;
  • ennakoivat liikkumistaan;
  • tuntevat keskeiset toimintaohjeet;
  • noudattavat virallisia suosituksia.

Yritykset turvaavat monien välttämättömien palvelujen jatkuvuuden, ja yhdistykset sekä vapaaehtoiset täydentävät tarvittaessa viranomaisten työtä.

Häiriönsietokyky on näin ollen koko yhteiskunnan yhteinen vastuu.

Varautumista ilman jatkuvaa huolta#

Suomeen ensimmäistä kertaa tutustuvalle lähestymistapa saattaa tuntua yllättävältä.

Pienen kotivaran kokoaminen, paristokäyttöisen radion säilyttäminen tai varavalaistuksen hankkiminen voivat antaa vaikutelman, että poikkeukselliset tilanteet ovat yleisiä.

Näin ei kuitenkaan ole.

Varautumisella tähdätään ennen kaikkea tavallisiin häiriöihin:

  • sähkökatkoon;
  • viestintäyhteyksien häiriöön;
  • veden saastumiseen;
  • myrskyyn;
  • liikkumisen vaikeuksiin.

Useimmat tällaiset tapahtumat ovat tilapäisiä, ja viranomaisilla on toimivat menettelytavat niiden hoitamiseen.

Varautuminen auttaa vain selviytymään häiriöstä rauhallisemmin.

72 tunnin periaate#

Virallinen suositus

Suomessa suositellaan, että jokainen kotitalous pystyy huolehtimaan perustarpeistaan vähintään 72 tunnin ajan merkittävän palveluhäiriön sattuessa.

Tämä omatoimisuus on nykyisin yksi kotitalouksien varautumisen perusperiaatteista.

Suomessa suositellaan, että jokainen kotitalous pystyy toimimaan omatoimisesti vähintään 72 tunnin ajan merkittävän häiriön sattuessa.

Omatoimisuus ei tarkoita eristäytymistä muusta yhteiskunnasta.

Se tarkoittaa, että kotona on riittävästi tarvikkeita ja välineitä perustarpeista huolehtimiseen siihen saakka, kun palvelut palautuvat tai ulkopuolista apua saadaan.

Tämä suositus on yksi suomalaisen kotitalouksien varautumisen kulmakivistä.

Varautuminen osana arkea#

Hyvä käytäntö

Varautuminen ei tarkoita erillisen, poikkeuksellisen suuren varaston rakentamista.

Tarkoituksena on käyttää, kierrättää ja täydentää vähitellen kotona jo olevia tuotteita ja välineitä niin, että niitä on aina tarvittaessa saatavilla.

Suomalaiselle lähestymistavalle on ominaista, ettei varautuminen perustu vain kriisitilanteita varten koottuun erilliseen varastoon.

Sen sijaan suositellaan pitämään kotona usean päivän tarpeisiin riittävästi tuotteita ja välineitä, joita käytetään muutenkin arjessa.

Tästä on monia etuja:

  • tuotteet vaihtuvat säännöllisesti uusiin;
  • välineet ovat tuttuja ja niitä osataan käyttää;
  • varautuminen ei muodostu kohtuuttomaksi rasitteeksi.

Varautumisesta tulee näin tapa eikä yksittäinen ponnistus.

Naapuriapu ja lähiyhteisön tuki#

Omatoimisuus ei tarkoita yksin jäämistä.

Häiriötilanteessa viranomaiset kannustavat pitämään yhteyttä läheisiin ja naapureihin, erityisesti ikääntyneisiin, yksin asuviin ja haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin.

Muutama minuutti voi riittää siihen, että:

  • tarkistaa, onko toisella toimiva lämmitys;
  • varmistaa, että hänellä on tarvitsemansa lääkkeet;
  • välittää virallista tietoa;
  • tarjoaa tilapäistä apua.

Tällainen naapuriapu täydentää luontevasti julkisia palveluja.

Luottamuksen kulttuuri#

Suomalainen varautuminen perustuu myös kansalaisten ja instituutioiden väliseen vahvaan luottamukseen.

Viranomaiset viestivät avoimesti, selittävät tilanteita ja antavat säännöllisesti suosituksia.

Vastavuoroisesti asukkaat tietävät, mistä löytää luotettavaa tietoa, ja noudattavat yleensä annettuja ohjeita silloin, kun se on tarpeen.

Tämä luottamus edistää merkittävästi häiriötilanteiden hallintaa.

Opitaan vähitellen#

Kaikkia tapoja ei tarvitse muuttaa heti.

Useimmat Suomessa asuvat omaksuvat varautumisen käytännöt vähitellen:

  • ennakoimalla matkojaan;
  • pitämällä kotona pientä varastoa tarpeellisia tuotteita;
  • tuntemalla tärkeimmät tietolähteet;
  • mukauttamalla arkensa vuodenaikoihin.

Varautumisesta tulee siten luonnollinen osa arkea.

Tärkeä huomio

Suomalainen varautumiskulttuuri perustuu tasapainoon yksilön omatoimisuuden, yhteisen vastuun ja instituutioihin kohdistuvan luottamuksen välillä.

Jokainen kansalainen voi omalla toiminnallaan vahvistaa koko yhteiskunnan häiriönsietokykyä.

Muista tämä#

Suomalainen varautumiskulttuuri ei perustu pelkoon eikä täydellisen omavaraisuuden tavoitteluun.

Se perustuu yksinkertaiseen ajatukseen: jokainen voi omalla panoksellaan tukea yhteiskunnan toimintaa.

Kun kotitalous valmistautuu vähitellen, seuraa virallisia tietolähteitä ja huolehtii lähimmäisistään, se vahvistaa koko yhteisön häiriönsietokykyä.

Tämä käytännöllinen lähestymistapa — ennakointi, vastuu ja luottamus — on suomalaisen varautumiskulttuurin ytimessä.