Vivre en Laponie
**Suomenkielinen versio – tarkistettavana** Tämä sivu on käännetty koneavusteisesti ja oikoluettu. Tekstiin on silti saattanut jäädä pieniä käännös- tai ilmaisuvirheitä. Suomenkielinen versio on edelleen avoinna tarkistuksille ja kommenteille. Sisältöä voidaan tarvittaessa täsmentää asiantuntijoilta saadun palautteen perusteella. Korjaukset ja kommentit ovat tervetulleita osoitteeseen **contact (at) vivreenlaponie.org**.
# Milloin apua kannattaa pyytää? Suomalainen varautumiskulttuuri kannustaa jokaista kehittämään omatoimisuuttaan, jotta tilapäisistä arjen häiriöistä voi selviytyä. Omatoimisuus ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki tilanteet pitäisi hoitaa yksin. Yksi varautumisen tärkeimmistä periaatteista on juuri kyky tunnistaa, milloin ulkopuolinen apu on tarpeen.
**Hyvä tietää** Varautumisen tarkoitus ei ole korvata pelastuspalveluja. Se auttaa selviytymään häiriön ensimmäisistä seurauksista siihen asti, kunnes palvelut toimivat jälleen normaalisti tai sopiva apu saapuu.
## Aloita arvioimalla tilanne Käytä hetki tilanteen arvioimiseen ennen kuin päätät, miten toimia. Kysy itseltäsi: - Onko oma tai jonkun muun turvallisuus uhattuna? - Voinko ratkaista ongelman käytettävissä olevilla keinoilla? - Ovatko viranomaiset antaneet erityisiä ohjeita? - Voinko odottaa palvelujen palautumista vaarantamatta ketään? Useimmissa tapauksissa palvelujen keskeytykset ovat tilapäisiä, ja niistä voi selviytyä rauhallisesti. ## Milloin hakea apua? Apua kannattaa pyytää, kun: - asuntoa ei enää pystytä lämmittämään riittävästi; - iäkäs, sairas tai avusta riippuvainen henkilö joutuu vaikeuksiin; - välttämätön lääkinnällinen laite lakkaa toimimasta; - välttämättömät varastot loppuvat eikä niitä voida täydentää; - henkilö on eristyksissä ilman mahdollisuutta viestiä; - viranomaiset kehottavat siirtymään tilapäiseen majoitus- tai kokoontumispaikkaan.
**Hyvä toimintatapa** Avun pyytäminen riittävän varhain voi usein estää epämukavan tilanteen muuttumisen hätätilanteeksi. Ei tarvitse odottaa kaikkien resurssien loppumista ennen avun hakemista.
## Milloin soittaa 112? Jotkin tilanteet edellyttävät pelastuspalvelujen välitöntä toimintaa. Soita heti **112**, jos: - henki on vaarassa; - henkilö on vakavasti loukkaantunut tai sairas; - syttyy tulipalo; - tapahtuu vakava onnettomuus; - henkilö on välittömässä vaarassa. Jos mahdollista: - pysy rauhallisena; - noudata hätäkeskuspäivystäjän ohjeita; - lopeta puhelu vasta päivystäjän kehotuksesta.
**Virallinen suositus** Hätänumero **112** on tarkoitettu tilanteisiin, joissa tarvitaan pelastuspalvelujen välitöntä apua. Jos välitöntä vaaraa ei ole, tulee käyttää muita asianmukaisia palveluja tai noudattaa viranomaisten antamia ohjeita.
## Lähiympäristön apu Kaikki tilanteet eivät kuulu hätäpalveluille. Tilanteesta riippuen voi riittää yhteydenotto: - naapuriin; - läheiseen; - asunnon omistajaan; - työtoveriin; - paikallisen yhteisön jäseneen. Alueilla, joilla välimatkat ovat pitkiä, tällaiset lähellä olevat tukiverkostot ovat erityisen tärkeitä. ## Huomioi haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt Pitkittyneen häiriön aikana kannattaa tarkistaa erityisesti: - yksin asuvien iäkkäiden henkilöiden; - apua mahdollisesti tarvitsevien naapureiden; - pitkäaikaissairaiden henkilöiden; - vasta muuttaneiden, jotka eivät vielä tunne paikallisia palveluja, tilanne. Muutama minuutti voi riittää ongelman havaitsemiseen ennen kuin siitä tulee hätätilanne. ## Valmistele tärkeät yhteystiedot Pidä helposti saatavilla: - hätänumero **112**; - läheisten yhteystiedot; - asunnon tiedot; - oman kunnan tärkeimmät palvelunumerot. Tietojen valmisteleminen etukäteen säästää arvokasta aikaa poikkeavassa tilanteessa.
**Tärkeää** Omatoimisuus ei tarkoita, että kaikista tilanteista pitäisi selviytyä yksin. Varautumiseen kuuluu myös avun tarpeen tunnistaminen, avun pyytäminen ennen tilanteen pahenemista ja muiden auttaminen silloin, kun se on mahdollista.
## Muista nämä Varautumisen tarkoitus ei ole korvata pelastuspalveluja. Se auttaa selviämään arjen häiriöistä ja samalla tunnistamaan, milloin ulkopuolinen apu on tarpeen. Suomessa yksilön omatoimisuus, lähiympäristön keskinäinen apu ja viranomaisten toiminta täydentävät toisiaan ja vahvistavat koko yhteiskunnan kriisinkestävyyttä.